”Eräässä pienessä aitassa täällä Hattulan kylässä on kytkettynä usiamman kylän talollisten wiinapannuja, mutta kaksi ei suinkaan juuri rehellistä miestä, oliwat eräänä yönä rikkoneet tuohista ja maloista olleen wesi-katon ja oliwat jo 2 pannunhattua saaneet katolle, mutta osais eräs poika kulkea yö-jalassa, joka pelotti worojat tiehensä.”

Vuosina 1860–1890 Pusulassa tapahtui paljon. Se erosi Lohjan emäpitäjästä omaksi pitäjäkseen ja sai oman kirkkoherran. Kärsittiin suuret nälkävuodet (1866–1868), jolloin ruoan puute ja kulkutaudit vähensivät väkeä. Vaikeuksista huolimatta saatiin perustetuksi kunnallishallinto, kansakoulu ja muita uuden ajan laitoksia.

Uudistuksen tuulet puhalsivat yli koko pitäjän, vaikka ”vanhoillaanolijat” kovasti koettivatkin panna vastaan.Sanomalehtikirjoitukset kertovat maalaispitäjän elämästä iloineen ja suruineen, satotoiveista ja pettymyksistä, keisariuskollisuudesta ja nousevasta kansallishengestä, kunnanmiesten riidoista, kätilön ja opettajan palkkaamisesta, juhlista ja huvituksista. Uutisoitavaksi ovat päässeet niin traagiset onnettomuudet, tulipalot, hämäräperäiset hevosmiehet kuin syyskuussa kukkivat omenapuutkin

Sini Juvankoski-Mäkelä on koonnut tähän kirjaan Pusulan kunnasta kertovia lehtiartikkeleita, uutisia ja ilmoituksia vuosilta 1860–1890. Tuloksena on mielenkiintoinen läpileikkaus pitäjän elämään, siihen, mikä koettiin niin tärkeäksi, että se piti lehteen painaa.